sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Printattava kalenteri ensi vuodelle

Se olisi sitten joulusta selvitty ja ajatukset kääntyneet pikkuhiljaa jo seuraavaa vuotta kohden. Minulla on ensi vuodelle jo muutamia menoja ja reissuja suunnitelmissa, joten niitä pitäisi nyt sitten ruveta kirjaamaan ylös. Mitä kalentereihin tulee, olen ehdottomasti perinteisten paperikalentereiden ystävä ja tälle vuodelle suunnittelemani tulostettava kalenteri on ollut varsin kovassa käytössä meidän huushollissa. Siksipä päätin tehdä myös ensi vuodelle samanlaisen. Myös siskoni sattui varsin sopivasti toivomaan kyseistä kalenteria joululahjaksi itselleen, joten tulostelin kalenterin tuplana.


Tämänvuotinen malli on ollut varsin kätevä ja silmää miellyttävä, joten en ruvennut muokkailemaan kalenteria päivämäärien ja vuosiluvun päivittämistä enempää. Kalenterin malli ja fontit on sen verran simppeleitä, ettei se ainakaan vielä vuodessa ole ruvennut kyllästyttämään, joten eiköhän samanlaista kalenteria jaksa katsella vielä toisenkin vuoden.


Meillä kalenteri pääsi paraatipaikalle keittiön pikkuhyllylle, mistä on sitten helppo vilkaista kaikki menot ja meiningit.



Jos joku teistä haluaa tulostella samanlaisen kalenterin myös itselle, printattava pdf-muotoinen versio kalenteristani löytyy klikkaamalla tästä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!


perjantai 22. joulukuuta 2017

Pukinkonttiin: pitkät villasukat


Ihkaensimmäiset pitkävartiset villasukat ovat nähneet päivänvalon! Sitä piti näköjään näin kauan elää ennen kuin puikoiltani valmistuivat sellaiset, ja nytkin toiveesta. Anoppini nimittäin toivoi pitkävartisia villasukkia joululahjaksi ja minä tietysti toteutin toiveen. En kylläkään tiedä, miksi en ole koskaan aiemmin tehnyt pitkävartisia sukkia. Ei kai ole vaan ollut itsellä tarvetta eikä kukaan muukaan ole pyytänyt. Lisäksi varren tekeminen on mielestäni sukan tylsin vaihe, joten olen mielummin pysytellyt lyhyissä tai korkeintaan keskimittaisissa varsissa. Mutta nyt tehtyäni ensimmäisen pitkät sukat voin kertoa ettei se pitkien varsien neulominenkaan niin kamalaa ollut. Pitkiin varsiin kun saa tehdä matkan varrella hieman kavennuksia niin ei tarvitse neuloa vaan yhtä ja samaa pötköä koko matkaa, mikä on mielestäni se tylsin juttu varsien neulomisessa.


J:n äidillä ei ollut sukkien suhteen mitään erikoisempia toiveita, joten väriksi valikoitui harmaa, koska sitä löytyi sillä hetkellä eniten lankakopastani ja malliksi ihan perus villasukka. Jotain pientä twistiä kuitenkin halusin harmaan perussukan piristykseksi ja sen toteutin yläreunan resorissa. Vaihdoin nimittäin resorista sileään tavallaan asteittain 5 kierroksen välein, jolloin yläreunaan syntyi kolmion kärjet reunoille. 


Käytin sukkiin Novitan 7veljestä-lankaa ja nro 3 puikkoja. Aloitin sukan silmukkamäärällä 64 (16 per puikko), jonka sitten kaventelin pikkuhiljaa 48:aan (12 per puikko) nilkkaan mennessä. Silmukkamäärä riippuu tietysti ihan sukanpitäjän pohkeen paksuudesta, joten mitään sen tarkempaa ohjetta en nyt ajatellut näistä sukista laittaa. Esimerkiksi omille rimpulapohkeilleni sukat ovat vähän liian löysät, mutta sovittelin sukkia kertaalleen anopilleni ja hänelle tämmöinen silmukkamäärä oli sopiva. 


Mikään yllärijoululahja tämä ei siis ole, joten siksi uskallan julkaista tämän postauksen jo näin ennen joulua:) Näiden sukkien myötä onkin sitten viimeisetkin lahjat paketissa ja enää ei tarvitse keskittyä kuin jouluherkkuihin. Pitäisi nimittäin leipoa vielä vähän kakkua ja torttuja, mutta sitten onkin aika rauhoittua joulun viettoon. 



Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Pieni myyjäiskuulumispäivitys

Olen varmaan useampaankin otteeseen maininnut, että aikomuksenani on ollut mennä myymään käsitöitäni tänä vuonna joulumyyjäisiin. Alunperin tarkoituksenani oli mennä vain Karhupuiston joulutorille, joka oli pari vuotta sitten (ekaa kertaa järjestettäessä) varsin onnistunut tapahtuma. Ilmeisesti ihmisillä ei kuitenkaan ole enää riittänyt intoa tapahtumaa kohtaan, sillä sain tänä vuonna harmikseni huomata tapahtuman kuihtuneen varsin pieneksi ja sekä myyjien että asiakkaiden määrän varsin vähäiseksi. Sain reilussa parissa tunnissa jonkun verran tavaraa kaupaksi, mutta totesin, ettei Karhupuistossa ollut järkeä värjötellä sen kauempaa ja tuskin olen menossa enää jatkossakaan ellei tapahtuma saa uutta buustia jostain. 



Karhupuisto oli tällä kertaa siis pieni pettymys, mutta onnekseni Lapinlahden joulumyyjäisissä oli vielä vapaita pöytiä seuraavalle viikonlopulle, joten suuntasin kimpsuineni sinne. Lapinlahden joulutapahtuma oli kävijämäärältään paljon vilkkaampi, vaikkakaan sijainti ei ehkä ole mikään kaikista suotuisin varsinaiselle yleisöryntäykselle. Myyjiäkin oli reilusti Karhupuistoa enemmän ja myynnissä oli paljon erisorttista tavaraa koruista hilloihin. Tavaraa meni jonkun verran enemmän kaupaksi kuin Karhupuistossa ja sisätiloissa kunnollisen pöydän ääressä oli huomattavasti mukavampi olla myymässä kuin tuulisessa puistossa. 



Tämän vuoden myyjäistunnelmat ovat siis hieman ristiriitaiset. Ensi vuonna minua tuskin löytää Karhupuistosta, mutta jos eteeni tupsahtaa Lapinlahden myyjäisten kaltaisia kohtuuhintaisia (10€ pöytämaksu) myyjäistapahtumia niin eiköhän sitä muutamat sukat ja sydämet tule taas pyöräytettyä ja mentyä myymään. Sitä kun tulee aina näperreltyä kaikkea ihan yli omien tarpeiden niin myyjäiset on hyvä paikka aina vähän tyhjennellä kertyneitä varastoja:)

Millaisia myyjäiskokemuksia teillä on?

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivä = piparipäivä


Itsenäisyyspäivä on perinteisesti ollut piparinleipomispäivä meidän perheessämme, joten tänäkin vuonna minun piti saada vähän pipareita itsenäisyyspäiväksi. Päätin kuitenkin päästä helpolla itse piparien suhteen ostamalla ne valmiina kaupasta, mutta panostamalla enemmän koristelupuoleen. Viime vuonna nimittäin leivoimme J:n kanssa itse pipareita ennen joulua ja koristelimmekin osan, mutta eihän niistä kovin hienoja kyllä tullut. Jotenkin minua jäi kaivelemaan se, ettenkö muka osaisi tehdä vähän hienompiakin koristeluja ja kauniiden piparien koristelusta tulikin minulle vähän sellainen hassu fiksaatio, joka oli nyt ihan pakko toteuttaa. 



Ongelmana viime vuotisten piparikoristelujen kohdalla oli varmasti suurelta osin käyttämämme koristelutuubi. Se oli auttamatta liian iso, jotta sillä voisi saada aikaan mitään kovin pientä, sievää ja tarkkaa koristelua. Tänä vuonna hommasinkin siis setin, jossa on hieman pienempiä tuubeja, joilla saa tarkempaa jälkeä aikaan ja johan alkoi homma sujumaan. Toki koristelumassat voisi tehdä itsekkin, mutta ainakaan minä en jaksa aina olla ihan niin diy joka asiassa.



Googlettelin netistä hieman kivoja piparikoristeluja ja osaan pipareista otin mallia löytämistäni koristeluista ja osan heitin ihan omasta päästäni. Pursottelin jokaiseen pipariin hieman erilaiset koristelut, jotta niistä kaikista tuli uniikkeja kuin lumihiutaleet. Aivan täydellisiä niistä ei tällaisen perfektionistin makuun tietenkään tullut, mutta riittävän hyviä tyynnyttämään minua vaivanneen koristelufiksaation. Tänä vuonna meillä on nättejä pipareita!




Näiden pipareiden myötä onnittelut 100-vuotiaalle Suomelle ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


torstai 23. marraskuuta 2017

Uusi pöllöpesue

Joulukuu lähestyy hurjaa vauhtia ja sitä myötä myös joulumyyjäiset. Aikomuksenani on mennä tänä vuonna Karhupuiston joulutorille myymään vähän käsitöitä ja viime aikoina työn alla onkin ollut lähinnä vain myyjäisjuttuja. Valmiina on jo aiemmin tekemäni virkatut norsut sekä läjä virkattuja sydämiä. Vihdoin ja viimein sain viimeisteltyä myös uuden pöllöpesueen, jonka tekemisen olen aloittanut jo kevään puolella. Jotenkin kummasti aina viimesilausten tekeminen, kuten palojen yhdistäminen ja pöllöjen täyttö sekä viimeisimpänä lankojen päättely, jäävät aina lojumaan.


Mutta nyt pöllöt ovat kuitenkin valmiina ja pääsevät odottelemaan myyjäispäivää. Minulla on pari vaihtoehtoista päivää milloin pääsisin myymään tekeleitäni, joten toivotaan, että säät suosivat silloin. Olisi hieman kurjaa joutua jättämään myyjäiset väliin huonon sään takia, mutta jos niin kuitenkin käy, ei auta kuin pakata tavarat varastoon odottamaan ensi vuotta. 


Pöllöjen tekemiseen käytin kätköistäni vielä löytynyttä Novitan Ipana lankaa (jota ei valitettavasti enää valmisteta) sekä Pikku Pirta lankaa. Käyttämäni virkkuukoukku oli kokoa 3,5 ja alkuperäinen ohje pöllöihin löytyy Prinsessajuttu-blogista. Olen kuitenkin muokannut ohjetta hieman itselleni mieluisammaksi. Nämä muutokset löytyvät aiemmin kirjoittamastani Pöllösiskokset-postauksesta


Vielä pitäisi väkertää muutamat villasukat sekä askarrella tuotteille jonkinlaiset hinta/tuoteinfolaput. Onneksi tällaisina pimeinä syyspäivinä on kiva aina istahtaa sohvalle vähän neulomaan, joten enköhän vielä ehdi niitä sukkiakin saamaan valmiiksi ihan hyvän kokolajitelman. 

maanantai 6. marraskuuta 2017

DIY - Simppeli tonttuovi


Minäkin sitten hurahdin ja nyt meiltäkin löytyy tämän joulun hittikoriste eli tonttuovi. Niille, jotka eivät vielä tiedä, mikä tonttuovi on, niin se on siis pieni, seinään kiinnitettävä ovi, jonka takana asuu tonttu. Netistä saa tilattua ihan valmiita ovisettejä, mutta ovi on helppo tehdä myös itse ja sillälailla ovesta saa myös juuri omaan kotiinsa sopivan. Erilaisia tonttuoviohjeita löytyy googlettelemalla. 

Itse päätin tehdä ovestani tosi simppelin ja sellaisen, mikä ei ihan älyttömästi askarteluja vaadi. Valitsin materiaaliksi kotoa löytyneen dc-fix sisustustarran, jota kätköistäni löytyi puukuosilla sekä mustana. Lisäksi nappasin maustekaapista muutaman cocktailtikun tikkaita varten. Näiden lisäksi tonttuoven tekemiseen tarvittiin vain musta ja valkoinen tussi, liimaa sekä tietysti sakset.


Aloitin oven tekemisen leikkaamalla puukuvioisesta dc-fixistä oven muotoisen palan. Ovipalan avulla sommittelin mustasta dc-fixistä pokat ovelleni ja lisäksi piirsin ihan vapaalla kädellä ovelle nupin ja saranat, jotka myös leikkasin irti. Sitten vain teippailin palat paikoilleen ja kiinnitin oven seinään jalkalistan yläpuolelle. 

Halusin tontuilleni myös postilaatikon, jonka leikkasin senkin mustasta dc-fixistä ja koristelin valkoisella permanenttitussilla. Tikkaita varten leikkasin cocktailtikut sopiviksi paloiksi, liimasin palat paikoilleen pienillä liimatiploilla ja lopuksi liiman kuivuttua maalasin tikkaat mustiksi mustalla permanenttitussilla. Tikkaiden asetuksessa käytin apuna pikkiriikkisiä sinitarrapaloja, jotta tikkaat pysyvät paikoillaan. 


Oveni takana asuva tonttu Torvisten pariskunta pääsi myös esille. Ovat ilmeisesti juuri lähdössä tarkkailukierrokselle poronsa kanssa. 


Ensimmäinen joulukoriste on nyt siis laitettu, joten joulunodotus voi alkaa!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Pandasukat vauvalle


Ystäväni sai toisen lapsensa alkukuusta. Tällä kertaa emme ystäviemme kanssa ehtineet järjestää hänelle babyshower kutsuja, mutta halusin kuitenkin antaa pienen lahjan uudelle tulokkaalle. Ajattelin, että lahja voisi olla jotain itsetehtyä ja sellaista, jolle oikeasti olisi sitten käyttöäkin. Vauvat tarvitsevat tietysti vaatteita ja keväällä neulomieni Suomi100-sukkien tekeminen oli niin mukavaa, joten päätin neuloa sukat. Vauveli oli toki jo saanut juhlavuoden sukat sairaalasta, mutta talvi on tulossa, joten eiköhän niitä sukkia tarvitse useammatkin. Halusin tehdä sukista mahdollisimman suloiset, mutta sellaiset, jotka eivät kuitenkaan ole liian hempeät poikavauvalle. Googlettelin vähän erilaisia vaihtoehtoja ja löysin kuvan La Mimmiita -blogin pandasukista, joista otin sitten vinkkiä omiin sukkiini.  



Tein sukat neulomalla ensin raitavartiset perussukat ja lisäämällä niihin sitten virkkaamalla tekemäni korvat ja silmät. Käytin sukkiin Novitan Pikku Pirta lankaa. Tarkempi ohje kuuluu näin:

Sukat (puikot 2,5):
Luo mustalla langalla 10 silmukkaa per puikko ja neulo 6 kierrosta 1o1n-joustinneuletta.
Vaihda valkoiseen lankaan ja neulo 28 kierroksta oikein raitaneuletta (raidan leveys 4 kierrosta).
Neulo vahvistettu kantapää mustalla langalla (korkeus 11 "isoa silmukkaa") ja vaihda sen jälkeen taas valkoiseen lankaan. Neulo 20 kierrosta oikein ja kavenna sen jälkeen 2 x per puikko ja jätä väliin ensin 3 kierrosta, seuraavien kavennusten jälkeen 2 jne. Vedä lopuksi lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele. 



Virkkaa mustalla langalla korvat, silmät ja nenä (koukku koko 3). 

Korvat  2kpl: 
Luo 2 ketjusilmukkaa, virkkaa 3 s samaan silmukkaan ja lisää 1 ketjusilmukka (käännä). 
Virkkaa 2 s samaan silmukkaan x 3 ja lisää 1 ketjusilmukka (käännä). 
Virkkaa 1 s + 2 s samaan silmukkaan x 3 ja lisää 1 ketjusilmukka (käännä).
Virkkaa 2 s + 2 s samaan silmukkaan x 3 ja katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Silmät 2 kpl:
Luo 5 ketjusilmukkaa ja sulje ne renkaaksi.
Virkkaa 1 s + 2 s samaan silmukkaan x 8 + 1 piilosilmukka. Katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Nenä: 
Luo 5 ketjusilmukkaa ja sulje ne renkaaksi
Virkkaa 1 s + 2 s samaan silmukkaan x 5 + 1 piilosilmukka. Katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Kiinnitä korvat, silmät ja nenä paikoilleen pienillä pistoilla ja päättele langat. Tee valkoisella langalla silmiin pienet pallurat. 

Tee toinen samanlainen.



Pistin sukat jo pari viikkoa sitten postiin ja sain ystävältäni heti seuraavana päivänä kiitokset, että mieluisat ovat:) Tämän blogipostauksen tekeminen jäi kuitenkin taas roikkumaan ihan liian pitkäksi aikaa. Välillä sitä vaan tuntuu, että on satamiljoona rautaa tulessa, eikä olevinaan ehdi kirjoittelemaan blogiin, vaikka kaikkea muuta kyllä ehtii:D

tiistai 12. syyskuuta 2017

Parvekekasvien kuulumiset


Ajattelin tehdä pienen päivityksen parvekekasvieni kuulumisista. Tänään kävi nimittäin niin, että ensimmäinen paprika puusta putosi. Menin aamulla kastelemaan paprikoitani ja ei tarvinnut kuin hitusen osua yhteen oksaan niin kräks, poikki meni. Paprikat alkavat olemaan jo sen verran isoja, että oksat ovat kovilla. Tuin varsia alkukesästä pienillä kepeillä, mutta nyt varret alkavat olemaan niin pitkiä, ettei kepeistä ole enää pahemmin hyötyä. Tämä on tosiaan ensimmäinen kesä, kun kasvattelen itse mitään syötäviä kasveja, joten en yhtään tiedä, kuinka kypsiä paprikoitteni kuuluisi tähän aikaan vuodesta olla. Jotenkin tuntuu, ettei ne kyllä ennen talvea punaisiksi ehdi muuttua, mutta voin olla väärässäkin. Jännäksi tämän tekee myös se, että paprikani on siis istutettu ihan vain kaupan paprikan siemenistä, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä lajiketta se on ja kuinka se kasvaa:D



Paprikani kasvatteli aika pitkään vain oksia ja lehtiä, mutta vihdoin ja viimein kesän puolivälissä alkoi ilmestyä myös kukkia. Niitä tulikin sitten aika tiheään tahtiin ja pieniä paprikoita alkoi kasvaa siellä täällä. Osa paprikoista on kasvanut jo tosi isoiksi, mutta myös uusia pieniä paprikoita pukkaa yhä ja uusia kukkiakin on vielä näin syyskuussa tullut. Yksikään paprikoista ei siis ole kuitenkaan vielä vaihtanut väriään punaiseksi vaan tuollaisia vihreitä tapauksia roikkuu siellä täällä.



Istutin paprikan taimia alunperin kahteen ruukkuun, isompaan ja pienempään. Pienemmässä ruukussa paprika alkoi kukkia ja tehdä hedelmää isoa aiemmin, mutta jossain kohtaa se yhtäkkiä lopettikin kasvamisen. En tiedä loppuiko siltä tila kesken, kastelinko liikaa vai oliko se liian vetoisassa paikassa (pienempi ruukku oli aluksi kaiteen vieressä). Joka tapauksessa siinä ruukussa ei ole enää aikoihin tapahtunut mitään, kun taas isompi on vain kasvanut kasvamistaan. Eri ruukuissa olleissa paprikoissa on myös melkoinen väriero. En tiedä, mistä se johtuu. Kasvamisensa lopettanut paprika on nyt toki hieman kellastunut, mutta väriero oli huomattava jo silloin, kun molemmat vielä kasvoivat ihan pirteästi. Ilmeisesti vajaan parin metrin ero kasvupaikoissa ja eri kokoinen ruukku voi tehdä noinkin ison eron kasveihin. 


Kuten alkukesästä kertoilin, laitoin parvekkeelle kasvamaan paprikoiden lisäksi myös mansikoita, rucolaa, salaattia, ruohosipulia ja herneenversoa. Herneenversolle kävi kuitenkin köpelösti jo heti alkuunsa. Yksi oksa siitä on sinnitellyt hengissä, mutta ei siitä kyllä syötäväksi asti ole riittänyt. Muut sen sijaan ovat kasvaneet kivasti ja olen noukkinut niistä aina vähäsen ruuan/salaatin joukkoon. Mansikoitakin on tullut ihan kivasti. Osa kylläkin jäi vähän pieniksi ja kurttuisiksi, mutta osa kasvoi varsin näteiksi ja makoisiksi yksilöiksi.


Hyötykasvien lisäksi parvekkeellani on majaillut valkoinen pelargonia ja samassa ruukussa viime syksynä "kuollut" krysanteemi, joka ei ole tänä vuonna kukkinut ollenkaan vaan kasvattanut pelkästään hurjan pitkää vartta pitkin pöytää. Pelargonia sen sijaan on tehnyt uusia kukkanuppuja tasaiseen tahtiin ja olenkin saanut nauttia sen kauniin valkoisista kukkasista koko kesän ajan.


Tämä parvekeviljely harrastukseni on siis lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Olen saanut aikaiseksi syötäväksi kelpaavia juttuja ja satoa saa varmasti korjailla vielä jonkin aikaa. Mansikka on kyllä sellainen, jota haluan ehdottomasti kasvatella myös ensi vuonna, mutta nähtäväksi jää, mitä kaikkea muuta sitä ensi kesänä tuleekaan laitettua kasvamaan.

torstai 24. elokuuta 2017

Pieni virkattu kolmioviltti

Viime syksynä viltistä tyynynpäälliseksi vaihtuneen virkkausprojektini jälkeen minun mieltäni jäi kaivamaan, että enkö minä muka oikeasti saa yhtä vilttiä aikaiseksi. Muutkin ihmiset virkkailevat mitä ihanampia vilttejä ja minä luovutan heti muutaman palan jälkeen ja pidän haastetta ylivoimaisena. Päätin, etten ole luovuttaja ja aloitin uuden viltin. 


Päätin tehdä ihan pienen viltin, sellaisen vauvalle sopivan, jotta tällä kertaa viltti oikeasti myös valmistuisi ja pääsisin kokemaan onnistumisen tunteen. Päätin myös tehdä paloista tosi yksinkertaisia, jotta ne valmistuisivat nopeasti ja sitä myötä myös viltti tulisi joskus vielä valmiiksi. Toisaalta myös tykkään aika simppeleistä malleista, joten ei minun edes kannata tehdä mitään kukallista ja riemunkirjavaa vilttiä, koska ei sitä tulis ikinä käytettyä. Googleteltuani hieman erilaisia vilttimalleja tykästyin eniten kolmion muotoisista paloista tehtyyn vilttiin, johon löysin idean Pientä kivaa -blogistaAjattelin tehdä vilttini vain kahdella värillä, mustalla ja valkoisella. Kaupan lankahyllyllä langaksi valikoitui Novitan Pikku pirta ja musta vaihtuikin grafiitinharmaaseen, joka onkin oikeastaan paljon kivempi väri kuin ihan pikimusta. Kolmioiden virkkaamiseen käytin koon 5 puikkoa.


Virkkailin paloja pikkuhiljaa. Välillä töissä hiljaisina hetkinä ja välillä kotona, kun ei ollut muuta tekemistä. Välillä viltti sai odotella kaapissa omaa vuoroaan, kun tuli muita käsitöitä tehtäväksi. 


Palat kiinnittelin toisiinsa sitä mukaa, kun niitä valmistui. Välillä oli siis palojen virkkauksen vuoro ja välillä niiden yhdistämisen vuoro. Sillä lailla viltti alkoi pikkuhiljaa oikeasti myös näyttämään viltiltä eikä vain kasalta virkattuja paloja. Tuollaisia kolmion muotoisia paloja yhdisteltäessä viltti jäi aluksi vähän muhkuraisen näköiseksi, mutta kun otti höyrysilitysraudan käteen ja silitteli sillä vähän vilttiä, niin johan alkoi muhkurat suoristua. Lopputuloksesta tuli ihanan tasainen ja silkkisen tuntuinen.


Alkuviikosta sain vihdoin viimeisenkin palan kiinnitettyä ja virkattua vielä reunuksen viltin ympäri. Virkkasin reunaan 3 kierrosta kiinteitä silmukoita käyttäen valkoista lankaa ja koon 3 koukkua. Nyt voin siis ylpeänä sanoa, että olen virkannut viltin. Iso se ei ole, n. 70x108 cm, mutta viltti mikä viltti. En vielä tiedä kenelle viltti tulee, mutta joku pikkuinen sen joku päivä saa.