sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Printattava kalenteri ensi vuodelle

Se olisi sitten joulusta selvitty ja ajatukset kääntyneet pikkuhiljaa jo seuraavaa vuotta kohden. Minulla on ensi vuodelle jo muutamia menoja ja reissuja suunnitelmissa, joten niitä pitäisi nyt sitten ruveta kirjaamaan ylös. Mitä kalentereihin tulee, olen ehdottomasti perinteisten paperikalentereiden ystävä ja tälle vuodelle suunnittelemani tulostettava kalenteri on ollut varsin kovassa käytössä meidän huushollissa. Siksipä päätin tehdä myös ensi vuodelle samanlaisen. Myös siskoni sattui varsin sopivasti toivomaan kyseistä kalenteria joululahjaksi itselleen, joten tulostelin kalenterin tuplana.


Tämänvuotinen malli on ollut varsin kätevä ja silmää miellyttävä, joten en ruvennut muokkailemaan kalenteria päivämäärien ja vuosiluvun päivittämistä enempää. Kalenterin malli ja fontit on sen verran simppeleitä, ettei se ainakaan vielä vuodessa ole ruvennut kyllästyttämään, joten eiköhän samanlaista kalenteria jaksa katsella vielä toisenkin vuoden.


Meillä kalenteri pääsi paraatipaikalle keittiön pikkuhyllylle, mistä on sitten helppo vilkaista kaikki menot ja meiningit.



Jos joku teistä haluaa tulostella samanlaisen kalenterin myös itselle, printattava pdf-muotoinen versio kalenteristani löytyy klikkaamalla tästä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivä = piparipäivä


Itsenäisyyspäivä on perinteisesti ollut piparinleipomispäivä meidän perheessämme, joten tänäkin vuonna minun piti saada vähän pipareita itsenäisyyspäiväksi. Päätin kuitenkin päästä helpolla itse piparien suhteen ostamalla ne valmiina kaupasta, mutta panostamalla enemmän koristelupuoleen. Viime vuonna nimittäin leivoimme J:n kanssa itse pipareita ennen joulua ja koristelimmekin osan, mutta eihän niistä kovin hienoja kyllä tullut. Jotenkin minua jäi kaivelemaan se, ettenkö muka osaisi tehdä vähän hienompiakin koristeluja ja kauniiden piparien koristelusta tulikin minulle vähän sellainen hassu fiksaatio, joka oli nyt ihan pakko toteuttaa. 



Ongelmana viime vuotisten piparikoristelujen kohdalla oli varmasti suurelta osin käyttämämme koristelutuubi. Se oli auttamatta liian iso, jotta sillä voisi saada aikaan mitään kovin pientä, sievää ja tarkkaa koristelua. Tänä vuonna hommasinkin siis setin, jossa on hieman pienempiä tuubeja, joilla saa tarkempaa jälkeä aikaan ja johan alkoi homma sujumaan. Toki koristelumassat voisi tehdä itsekkin, mutta ainakaan minä en jaksa aina olla ihan niin diy joka asiassa.



Googlettelin netistä hieman kivoja piparikoristeluja ja osaan pipareista otin mallia löytämistäni koristeluista ja osan heitin ihan omasta päästäni. Pursottelin jokaiseen pipariin hieman erilaiset koristelut, jotta niistä kaikista tuli uniikkeja kuin lumihiutaleet. Aivan täydellisiä niistä ei tällaisen perfektionistin makuun tietenkään tullut, mutta riittävän hyviä tyynnyttämään minua vaivanneen koristelufiksaation. Tänä vuonna meillä on nättejä pipareita!




Näiden pipareiden myötä onnittelut 100-vuotiaalle Suomelle ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


torstai 23. marraskuuta 2017

Uusi pöllöpesue

Joulukuu lähestyy hurjaa vauhtia ja sitä myötä myös joulumyyjäiset. Aikomuksenani on mennä tänä vuonna Karhupuiston joulutorille myymään vähän käsitöitä ja viime aikoina työn alla onkin ollut lähinnä vain myyjäisjuttuja. Valmiina on jo aiemmin tekemäni virkatut norsut sekä läjä virkattuja sydämiä. Vihdoin ja viimein sain viimeisteltyä myös uuden pöllöpesueen, jonka tekemisen olen aloittanut jo kevään puolella. Jotenkin kummasti aina viimesilausten tekeminen, kuten palojen yhdistäminen ja pöllöjen täyttö sekä viimeisimpänä lankojen päättely, jäävät aina lojumaan.


Mutta nyt pöllöt ovat kuitenkin valmiina ja pääsevät odottelemaan myyjäispäivää. Minulla on pari vaihtoehtoista päivää milloin pääsisin myymään tekeleitäni, joten toivotaan, että säät suosivat silloin. Olisi hieman kurjaa joutua jättämään myyjäiset väliin huonon sään takia, mutta jos niin kuitenkin käy, ei auta kuin pakata tavarat varastoon odottamaan ensi vuotta. 


Pöllöjen tekemiseen käytin kätköistäni vielä löytynyttä Novitan Ipana lankaa (jota ei valitettavasti enää valmisteta) sekä Pikku Pirta lankaa. Käyttämäni virkkuukoukku oli kokoa 3,5 ja alkuperäinen ohje pöllöihin löytyy Prinsessajuttu-blogista. Olen kuitenkin muokannut ohjetta hieman itselleni mieluisammaksi. Nämä muutokset löytyvät aiemmin kirjoittamastani Pöllösiskokset-postauksesta


Vielä pitäisi väkertää muutamat villasukat sekä askarrella tuotteille jonkinlaiset hinta/tuoteinfolaput. Onneksi tällaisina pimeinä syyspäivinä on kiva aina istahtaa sohvalle vähän neulomaan, joten enköhän vielä ehdi niitä sukkiakin saamaan valmiiksi ihan hyvän kokolajitelman. 

maanantai 6. marraskuuta 2017

DIY - Simppeli tonttuovi


Minäkin sitten hurahdin ja nyt meiltäkin löytyy tämän joulun hittikoriste eli tonttuovi. Niille, jotka eivät vielä tiedä, mikä tonttuovi on, niin se on siis pieni, seinään kiinnitettävä ovi, jonka takana asuu tonttu. Netistä saa tilattua ihan valmiita ovisettejä, mutta ovi on helppo tehdä myös itse ja sillälailla ovesta saa myös juuri omaan kotiinsa sopivan. Erilaisia tonttuoviohjeita löytyy googlettelemalla. 

Itse päätin tehdä ovestani tosi simppelin ja sellaisen, mikä ei ihan älyttömästi askarteluja vaadi. Valitsin materiaaliksi kotoa löytyneen dc-fix sisustustarran, jota kätköistäni löytyi puukuosilla sekä mustana. Lisäksi nappasin maustekaapista muutaman cocktailtikun tikkaita varten. Näiden lisäksi tonttuoven tekemiseen tarvittiin vain musta ja valkoinen tussi, liimaa sekä tietysti sakset.


Aloitin oven tekemisen leikkaamalla puukuvioisesta dc-fixistä oven muotoisen palan. Ovipalan avulla sommittelin mustasta dc-fixistä pokat ovelleni ja lisäksi piirsin ihan vapaalla kädellä ovelle nupin ja saranat, jotka myös leikkasin irti. Sitten vain teippailin palat paikoilleen ja kiinnitin oven seinään jalkalistan yläpuolelle. 

Halusin tontuilleni myös postilaatikon, jonka leikkasin senkin mustasta dc-fixistä ja koristelin valkoisella permanenttitussilla. Tikkaita varten leikkasin cocktailtikut sopiviksi paloiksi, liimasin palat paikoilleen pienillä liimatiploilla ja lopuksi liiman kuivuttua maalasin tikkaat mustiksi mustalla permanenttitussilla. Tikkaiden asetuksessa käytin apuna pikkiriikkisiä sinitarrapaloja, jotta tikkaat pysyvät paikoillaan. 


Oveni takana asuva tonttu Torvisten pariskunta pääsi myös esille. Ovat ilmeisesti juuri lähdössä tarkkailukierrokselle poronsa kanssa. 


Ensimmäinen joulukoriste on nyt siis laitettu, joten joulunodotus voi alkaa!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Pandasukat vauvalle


Ystäväni sai toisen lapsensa alkukuusta. Tällä kertaa emme ystäviemme kanssa ehtineet järjestää hänelle babyshower kutsuja, mutta halusin kuitenkin antaa pienen lahjan uudelle tulokkaalle. Ajattelin, että lahja voisi olla jotain itsetehtyä ja sellaista, jolle oikeasti olisi sitten käyttöäkin. Vauvat tarvitsevat tietysti vaatteita ja keväällä neulomieni Suomi100-sukkien tekeminen oli niin mukavaa, joten päätin neuloa sukat. Vauveli oli toki jo saanut juhlavuoden sukat sairaalasta, mutta talvi on tulossa, joten eiköhän niitä sukkia tarvitse useammatkin. Halusin tehdä sukista mahdollisimman suloiset, mutta sellaiset, jotka eivät kuitenkaan ole liian hempeät poikavauvalle. Googlettelin vähän erilaisia vaihtoehtoja ja löysin kuvan La Mimmiita -blogin pandasukista, joista otin sitten vinkkiä omiin sukkiini.  



Tein sukat neulomalla ensin raitavartiset perussukat ja lisäämällä niihin sitten virkkaamalla tekemäni korvat ja silmät. Käytin sukkiin Novitan Pikku Pirta lankaa. Tarkempi ohje kuuluu näin:

Sukat (puikot 2,5):
Luo mustalla langalla 10 silmukkaa per puikko ja neulo 6 kierrosta 1o1n-joustinneuletta.
Vaihda valkoiseen lankaan ja neulo 28 kierroksta oikein raitaneuletta (raidan leveys 4 kierrosta).
Neulo vahvistettu kantapää mustalla langalla (korkeus 11 "isoa silmukkaa") ja vaihda sen jälkeen taas valkoiseen lankaan. Neulo 20 kierrosta oikein ja kavenna sen jälkeen 2 x per puikko ja jätä väliin ensin 3 kierrosta, seuraavien kavennusten jälkeen 2 jne. Vedä lopuksi lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele. 



Virkkaa mustalla langalla korvat, silmät ja nenä (koukku koko 3). 

Korvat  2kpl: 
Luo 2 ketjusilmukkaa, virkkaa 3 s samaan silmukkaan ja lisää 1 ketjusilmukka (käännä). 
Virkkaa 2 s samaan silmukkaan x 3 ja lisää 1 ketjusilmukka (käännä). 
Virkkaa 1 s + 2 s samaan silmukkaan x 3 ja lisää 1 ketjusilmukka (käännä).
Virkkaa 2 s + 2 s samaan silmukkaan x 3 ja katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Silmät 2 kpl:
Luo 5 ketjusilmukkaa ja sulje ne renkaaksi.
Virkkaa 1 s + 2 s samaan silmukkaan x 8 + 1 piilosilmukka. Katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Nenä: 
Luo 5 ketjusilmukkaa ja sulje ne renkaaksi
Virkkaa 1 s + 2 s samaan silmukkaan x 5 + 1 piilosilmukka. Katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi.

Kiinnitä korvat, silmät ja nenä paikoilleen pienillä pistoilla ja päättele langat. Tee valkoisella langalla silmiin pienet pallurat. 

Tee toinen samanlainen.



Pistin sukat jo pari viikkoa sitten postiin ja sain ystävältäni heti seuraavana päivänä kiitokset, että mieluisat ovat:) Tämän blogipostauksen tekeminen jäi kuitenkin taas roikkumaan ihan liian pitkäksi aikaa. Välillä sitä vaan tuntuu, että on satamiljoona rautaa tulessa, eikä olevinaan ehdi kirjoittelemaan blogiin, vaikka kaikkea muuta kyllä ehtii:D

tiistai 12. syyskuuta 2017

Parvekekasvien kuulumiset


Ajattelin tehdä pienen päivityksen parvekekasvieni kuulumisista. Tänään kävi nimittäin niin, että ensimmäinen paprika puusta putosi. Menin aamulla kastelemaan paprikoitani ja ei tarvinnut kuin hitusen osua yhteen oksaan niin kräks, poikki meni. Paprikat alkavat olemaan jo sen verran isoja, että oksat ovat kovilla. Tuin varsia alkukesästä pienillä kepeillä, mutta nyt varret alkavat olemaan niin pitkiä, ettei kepeistä ole enää pahemmin hyötyä. Tämä on tosiaan ensimmäinen kesä, kun kasvattelen itse mitään syötäviä kasveja, joten en yhtään tiedä, kuinka kypsiä paprikoitteni kuuluisi tähän aikaan vuodesta olla. Jotenkin tuntuu, ettei ne kyllä ennen talvea punaisiksi ehdi muuttua, mutta voin olla väärässäkin. Jännäksi tämän tekee myös se, että paprikani on siis istutettu ihan vain kaupan paprikan siemenistä, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä lajiketta se on ja kuinka se kasvaa:D



Paprikani kasvatteli aika pitkään vain oksia ja lehtiä, mutta vihdoin ja viimein kesän puolivälissä alkoi ilmestyä myös kukkia. Niitä tulikin sitten aika tiheään tahtiin ja pieniä paprikoita alkoi kasvaa siellä täällä. Osa paprikoista on kasvanut jo tosi isoiksi, mutta myös uusia pieniä paprikoita pukkaa yhä ja uusia kukkiakin on vielä näin syyskuussa tullut. Yksikään paprikoista ei siis ole kuitenkaan vielä vaihtanut väriään punaiseksi vaan tuollaisia vihreitä tapauksia roikkuu siellä täällä.



Istutin paprikan taimia alunperin kahteen ruukkuun, isompaan ja pienempään. Pienemmässä ruukussa paprika alkoi kukkia ja tehdä hedelmää isoa aiemmin, mutta jossain kohtaa se yhtäkkiä lopettikin kasvamisen. En tiedä loppuiko siltä tila kesken, kastelinko liikaa vai oliko se liian vetoisassa paikassa (pienempi ruukku oli aluksi kaiteen vieressä). Joka tapauksessa siinä ruukussa ei ole enää aikoihin tapahtunut mitään, kun taas isompi on vain kasvanut kasvamistaan. Eri ruukuissa olleissa paprikoissa on myös melkoinen väriero. En tiedä, mistä se johtuu. Kasvamisensa lopettanut paprika on nyt toki hieman kellastunut, mutta väriero oli huomattava jo silloin, kun molemmat vielä kasvoivat ihan pirteästi. Ilmeisesti vajaan parin metrin ero kasvupaikoissa ja eri kokoinen ruukku voi tehdä noinkin ison eron kasveihin. 


Kuten alkukesästä kertoilin, laitoin parvekkeelle kasvamaan paprikoiden lisäksi myös mansikoita, rucolaa, salaattia, ruohosipulia ja herneenversoa. Herneenversolle kävi kuitenkin köpelösti jo heti alkuunsa. Yksi oksa siitä on sinnitellyt hengissä, mutta ei siitä kyllä syötäväksi asti ole riittänyt. Muut sen sijaan ovat kasvaneet kivasti ja olen noukkinut niistä aina vähäsen ruuan/salaatin joukkoon. Mansikoitakin on tullut ihan kivasti. Osa kylläkin jäi vähän pieniksi ja kurttuisiksi, mutta osa kasvoi varsin näteiksi ja makoisiksi yksilöiksi.


Hyötykasvien lisäksi parvekkeellani on majaillut valkoinen pelargonia ja samassa ruukussa viime syksynä "kuollut" krysanteemi, joka ei ole tänä vuonna kukkinut ollenkaan vaan kasvattanut pelkästään hurjan pitkää vartta pitkin pöytää. Pelargonia sen sijaan on tehnyt uusia kukkanuppuja tasaiseen tahtiin ja olenkin saanut nauttia sen kauniin valkoisista kukkasista koko kesän ajan.


Tämä parvekeviljely harrastukseni on siis lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Olen saanut aikaiseksi syötäväksi kelpaavia juttuja ja satoa saa varmasti korjailla vielä jonkin aikaa. Mansikka on kyllä sellainen, jota haluan ehdottomasti kasvatella myös ensi vuonna, mutta nähtäväksi jää, mitä kaikkea muuta sitä ensi kesänä tuleekaan laitettua kasvamaan.

torstai 24. elokuuta 2017

Pieni virkattu kolmioviltti

Viime syksynä viltistä tyynynpäälliseksi vaihtuneen virkkausprojektini jälkeen minun mieltäni jäi kaivamaan, että enkö minä muka oikeasti saa yhtä vilttiä aikaiseksi. Muutkin ihmiset virkkailevat mitä ihanampia vilttejä ja minä luovutan heti muutaman palan jälkeen ja pidän haastetta ylivoimaisena. Päätin, etten ole luovuttaja ja aloitin uuden viltin. 


Päätin tehdä ihan pienen viltin, sellaisen vauvalle sopivan, jotta tällä kertaa viltti oikeasti myös valmistuisi ja pääsisin kokemaan onnistumisen tunteen. Päätin myös tehdä paloista tosi yksinkertaisia, jotta ne valmistuisivat nopeasti ja sitä myötä myös viltti tulisi joskus vielä valmiiksi. Toisaalta myös tykkään aika simppeleistä malleista, joten ei minun edes kannata tehdä mitään kukallista ja riemunkirjavaa vilttiä, koska ei sitä tulis ikinä käytettyä. Googleteltuani hieman erilaisia vilttimalleja tykästyin eniten kolmion muotoisista paloista tehtyyn vilttiin, johon löysin idean Pientä kivaa -blogistaAjattelin tehdä vilttini vain kahdella värillä, mustalla ja valkoisella. Kaupan lankahyllyllä langaksi valikoitui Novitan Pikku pirta ja musta vaihtuikin grafiitinharmaaseen, joka onkin oikeastaan paljon kivempi väri kuin ihan pikimusta. Kolmioiden virkkaamiseen käytin koon 5 puikkoa.


Virkkailin paloja pikkuhiljaa. Välillä töissä hiljaisina hetkinä ja välillä kotona, kun ei ollut muuta tekemistä. Välillä viltti sai odotella kaapissa omaa vuoroaan, kun tuli muita käsitöitä tehtäväksi. 


Palat kiinnittelin toisiinsa sitä mukaa, kun niitä valmistui. Välillä oli siis palojen virkkauksen vuoro ja välillä niiden yhdistämisen vuoro. Sillä lailla viltti alkoi pikkuhiljaa oikeasti myös näyttämään viltiltä eikä vain kasalta virkattuja paloja. Tuollaisia kolmion muotoisia paloja yhdisteltäessä viltti jäi aluksi vähän muhkuraisen näköiseksi, mutta kun otti höyrysilitysraudan käteen ja silitteli sillä vähän vilttiä, niin johan alkoi muhkurat suoristua. Lopputuloksesta tuli ihanan tasainen ja silkkisen tuntuinen.


Alkuviikosta sain vihdoin viimeisenkin palan kiinnitettyä ja virkattua vielä reunuksen viltin ympäri. Virkkasin reunaan 3 kierrosta kiinteitä silmukoita käyttäen valkoista lankaa ja koon 3 koukkua. Nyt voin siis ylpeänä sanoa, että olen virkannut viltin. Iso se ei ole, n. 70x108 cm, mutta viltti mikä viltti. En vielä tiedä kenelle viltti tulee, mutta joku pikkuinen sen joku päivä saa.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Punaviinimarjakakku

Ollessani ala-asteella löysimme äitini kanssa jostain lehdestä kivan kuuloisen punaviinimarjakakun ohjeen, jota päätimme testata ja arvatkaapa mitä, kakku oli ihan älyttömän hyvää!


Hyydytettyjen kakkujen / juustokakkujen buumi ei ollut silloin vielä alkanut (ainakaan siellä missä me asuimme), joten kyseinen kakku oli ensimmäinen hyydykekakku, jota maistoin ja tykästyin kyllä heti. Siitä lähtien olenkin sitten ollut hyydytettyjen kakkujen ja juustokakkujen ystävä ja niitä on tullut tehtyä monen monta kertaa. 



Kun synttärini alkoivat lähestyä, rupesin miettimään erilaisia kakkuvaihtoehtoja ja mieleeni muistui tuo ihana punaviinimarjakakku, jota söin pienenä. En tiedä miksi kyseinen kakku on jäänyt unholaan. Leivoimme sitä muutamaan otteeseen ollessani nuorempi, mutta sen jälkeen sitä ei ole tullut tehtyä enää vuosiin. Yritin kaivella kakun ohjetta reseptivihkosestani, mutta sieltä sitä ei löytynyt, joten alkuperäinen ohje on varmaankin jossain äitini reseptikätköissä, jos enää sielläkään. Muistelin, että kakun pohja oli tehty dominokekseistä ja täytteessä oli kermaviiliä, joten googlettelin jos netin kätköistä löytyisi joku samankaltainen ohje, jota voisi hyödyntää (en halunnut lähteä ihan lonkalta soveltamaan). Ja löytyihän sieltä! 
Fazerin sivuilla nimittäin on punaviinimarjakakun ohje, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin se meidän alkuperäinen ohje (ellei jopa ole ihan sama ohje). Päätin siis testata sitä ja kakusta tuli aivan yhtä hyvää kuin muistelin sen olevankin. Ainut ero vanhaan on vain se, että pihallamme kasvoi silloin punaviinimarjapensaita, joten kakkuun sai napattua tuoreet marjat ihan omalta pihalta. Nyt jouduin tyytymään pakastemarjoihin, mutta ovat nekin sentään viime kesänä mummon pihalta poimittuja. En tiedä onko se tuo 30 ikävuoden lähestyminen vai mikä, mutta välillä on ihanaa, että jotkut asiat ovat aivan kuin pienenä:)



Poikkesin Fazerin reseptistä tekemällä kakun 18 cm irtopohjavuokaan ohjeessa mainitun 22-24 cm vuoan sijaan. Mielestäni pohjan määrä näytti kulhossa niin vähäiseltä, että siitä ei olisi kovin paksua kerrosta tullut isoon vuokaan. Jos siis haluaa kakustansa vähän korkeamman kannattaa valita hieman pienempi vuoka kuten minä tein tai sitten esimerkiksi tehdä sekä pohjaa että täytettä puolitoistakertainen annos. Lisäksi laitoin kakkuuni vain 0,75 dl sokeria ohjeessa mainitun 1 dl sijaan. Kakkureseptit ovat monesti tosi makeita ja mielestäni ihan hyvin riitti vähän vähempikin sokerimäärä. 

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kämmekkäät


J osti keväällä pyörän, jolla hän on nyt sitten polkenut melko usein töihin. Suomen kevät ja alkukesä kun kuitenkin olivat mitä olivat, niin pyöräillessäkin sai olla ihan reilusti päällä. Vaatteista huolimatta ranteille pääsi tulemaan vilu, joten loppukeväästä J pyysi minua tekemään hänelle kämmekkäät. Tutkailin netistä erilaisia malleja ja silmiini osui Mehukekkerit-blogin kämmekäsohje. Tein omat versioni alkuperäistä ohjetta mukaillen ja omasta ohjeestani muotoutui tällainen:

Kämmenosa:
Luo 12 silmukkaa per puikko (yhteensä 48 silmukkaa). Neulo 4 kerrosta nurjilla silmukoilla ja sen jälkeen 5 kerrosta oikein. Jatka näin kunnes olet neulonut neljä kertaa nurjat rivit. Jatka sen jälkeen neulomalla kaikki silmukat oikein n. 12cm matkan (itse tein 45 kierrosta). Ota pätkä eri väristä lankaa ja neulo sillä toisen puikon 7 viimeistä silmukkaa. (Toisen käden kämmekkäässä neulo eriväriset silmukat kolmannen puikon 7 ensimmäiseen silmukkaan.)Siirrä erivärisellä neulotut silmukat takaisin alkuperäiselle puikolle ja jatka sileän neulomista vielä n. parin sentin (8 kierroksen) verran. Neulo kämmekkään reunaan vielä reilu pari senttiä (10 kierrosta) 2o2n joustinneuletta ja päättele silmukat lopuksi löyhästi nostamalla aina edellä neulottu silmukka toisen yli.

Peukalo:
Ota eri värinen lanka varovasti pois, ja poimi silmukat (ja niiden vierestä myös uusia silmukoita) kolmelle puikolle siten, että silmukoita tulee yhteensä 20. Neulo 2o2n  joustinneuletta reilut pari senttiä (10 kierrosta) ja päättele silmukat lopuksi samalla tavalla kuin kämmenosassa.

Tee vielä toinen kämmekäs, päättele langanpätkät neulan avulla ja valmista tuli! 



Lankana käytin Novitan Pikku Pirtaa, joka on 100% akryylilanka ja puikkoni olivat kokoa 3.


Tällä hetkellä säät ovat onneksi sitä luokkaa, ettei näille kämmekkäille ole ollut tarvetta, mutta ovatpahan jo valmiina syksyä varten, kun ilmat alkavat taas viilenemään.