keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Liikkapussi, gymbag, vetonarureppu...


Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Millä ikinä niistä tällaisia pussukoita kutsuttekaan, niin minäpä ompelin itselleni sellaisen. Katukuvassa näitä reppuja tuntuu nyt vilisevän runsain mitoin ja joku päivä minulle tuli sellainen olo, että mulle kans! En kuitenkaan halunnut mitään perus Nikea tai jonkun muun urheilumerkin pussukkaa, joten päätin siis tehdä reppuni itse. Googlettelin ensin muutamia ohjeita repun tekemiseen, jonka jälkeen suuntasin Eurokankaaseen, josta mukaani tarttuivat pala Suorat polut -kangasta (repun päällyskankaaksi), pala Metsä soi -kangasta (repun vuorta varten) sekä pätkä pp-remmiä ja 3 metriä mustaa anorakinnyöriä. 



Leikkasin kankaista ensin tuollaiset palaset, joiden alanurkkiin tein viistot nurkat narujen lenksuja varten. Vuoripalasta tein hieman päällyspalaa matalamman, koska päällyspalan yläreunaan pitää tehdä kuja naruja varten. Tässä kohtaa kuitenkin kämmäsin hieman, sillä en tajunnut ajatella, että kujan kääntämiseenhän menee useampi sentti kangasta, joten kangaspalaset olisivat saaneet olla hieman korkeampia, jotta repusta olisi tullut vähän isompi. Mitään erityisen tarkkoja mittoja en kylläkään missään kohtaa ottanut, joten tämä on nyt vähän tällainen mututuntumalla tehty reppu. Päällyspala oli tuossa kohtaa n. 35x40cm ja vuoripala hieman pienempi. Huoliteltuani palojen reunat ompelin sekä vuoren että päällyskankaan saumat (yläreunaa lukuunottamatta) kiinni. Päällyskappaleessa piti tässä kohtaa jättää molemmin puolin muutama sentti sivusaumojen yläreunasta auki (kujataitosta varten) sekä asettaa viistojen nurkkien keskelle pp-remmistä (n. 6cm pala taitettuna) lenksut. Ompelin lenksukohdissa varmuuden vuoksi muutaman kerran edestakaisin, jotta ompeleet eivät petä. 


Seuraavaksi ompelin yläreunasta auki jääneisiin reunoihin taitokset niin, että sauma ei kuitenkaan mennyt kiinni. Siinä kohtaa pussukka näyttä tältä:


Tämän jälkeen asettelin vuoren pussin sisään ja taitoin yläreunaan kujan ja ompelin taitoksen kiinni pussin suuaukon ympäri. Vuoren yläreunan tulisi tässä kohtaa yltää (tai sen voi taittaa yltämään) juuri sen kohdan alapuolelle, josta päällyskankaan yläreunan aukinaiset saumakohdat alkavat, jolloin kujataitoksen reunan saa sopivasti taitettua hieman vuoren päälle ja ompeleet tulevat siihen kohtaan, mistä avoin sauma alkaa. Näin pussin suuaukosta tulee siisti. (Toivottavasti tuosta saa jotain selvää!:D)


Kun kuja on ommeltu, tarvitsee enää vain pujottaa narut. Leikkasin anorakinnyörin puoliksi ja pujotin toisen narun ensin ympäri toiselta puolelta pussia ja sitten toisen aloittaen vastakkaiselta reunalta. Käytin pujottamisessa apuvälineenä hakaneulaa, jonka avulla naru liukuikin mukavan helposti kujassa. Tämän jälkeen pussista pitäisi siis tulla kaksi narua kummaltakin reunalta ja niitä vetämällä pussin suun tulisi kiristyä. Lopuksi toinen naruista pitää pujottaa alareunassa olevan lenksun läpi ja solmia narunpäät yhteen sekä toistaa tämä myös pussukan toisella reunalla. 



Vaikka vähän kämmäsin tämän pussukan koon kanssa ja olisin voinut tehdä siitä hieman isomman, tästä tuli kyllä oikeastaan aika kiva pieni pussukka, jota tulen käyttämään etenkin silloin, kun ei tarvitse ottaa isompaa laukkua mukaan. Minusta on myös mukavaa, että joskus voi tehdä tällaisia muodissa olevia juttuja ihan itse (varsinkin, kun tämä reppu oli tosi helppo tehdä!), eikä tarvitse ostaa kaupasta juuri sellaista, mikä löytyy myös kaikilta muilta. Minullapa on nyt siis ihan uniikki vetonaruliikkabägi!:D

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ikea hack: Luröy-sälepohja parvekkeelle


Kirjoittelin viime viikolla uudesta parvekkeestani, mutta en vielä avannut sen tarkemmin, mistä seinällä oleva säleikkö on peräisin. Paljastettakoon nyt, että se on sängynrunkoon tarkoitettu Ikean Luröy-sälepohja! Googlettelin nimittäin joku aika sitten erilaisia ideoita parvekkeen seinäsäilytystä varten ja jonkun mutkan kautta löysin alla olevan kuvan.

Kuva
Innostuin kuvasta tosi paljon ja halusin samanlaisen myös itselleni. Ei siis auttanut kuin marssia Ikeaan ja napata sälepohja kainaloon. Kyseisiä sälepohjia on saatavana 70, 80 ja 90 cm leveinä. Itse valitsin kapeimman vaihtoehdon. Lisäksi ostin neljä Sunnersta-purkkia sekä yhden setin Sunnersta-koukkuja, jotka onnekseni napsahtivat mukavasti kiinni säleikön rimoihin. Yhteensä sälepohja sekä purkit ja koukut kustansivat vaivaiset 12,50 euroa, joten ihan hirmuisesti tässä projektissa ei päässyt köyhtymään. 


Purkit odottelevat nyt kevättä, jolloin tarkoituksenani on laittaa niihin yrttejä ja muita pikkukasveja. Koukkuihin puolestaan ripustelin nyt ainakin alustavasti puutarhavälineet, jotka ovat siinä kätevästi käden ulottuvilla. Luultavasti ne myös jäävät siihen, sillä ainakin omasta mielestäni ne näyttävät aika kivalta noin


Inspiraatiokuvassa säleikkö on ripustettu seinälle tuollaisten kannattimien/koukkujen kanssa, mutta itse nostin säleikön seinälle ihan vain kolmen ruuvin varaan. Aiempien asukkaiden jäljiltä parvekkeeni seinässä oli nimittäin muutamia nauloja nätissä rivissä, joten minun ei edes tarvinnut tehdä uusia reikiä seinään. Vaihdoin vain naulat hieman järeämpiin ruuveihin, jotka kestävät säleikön painon (ainakin toivon niin:D). 


Hauskaa, miten joistain tavaroista voi saada aikaan jotakin ihan muuta kuin, mihin ne on alunperin tarkoitettu:D

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Mulla on partsi!


Vaikka tämä kesä alkaa kääntymään jo syksyksi, ajattelin vielä kirjoitella tällaisesta vähän kesäisemmästä aiheesta. Nimittäin kuten otsikostakin käy ilmi, muuton myötä toteutui haaveeni omasta parvekkeesta. Entisessä asunnossani ei siis ollut parveketta ja etenkin aina kesäisin mietiskelin, että oi kun olisi kiva, jos olisi oma pieni kesäkeidas, jossa voisi nauttia auringosta ja kasvatella hieman kukkasia ja vihanneksia. Nytpä voin! Mutta en kylläkään enää tänä kesänä:D Muutto sattui istutusten kannalta hieman liian myöhäiseen ajankohtaan, joten en ole laittanut parvekkeelleni vielä kuin pari hassua kukkasta. Pitää miettiä, jos hankkisi vielä vähän lisää jotain syyskukkia, mutta tällä hetkellä mennään näillä. 


Sisustin partsin kuitenkin muuten valmiiksi, joten keväällä ei sitten tarvitse ostella kuin kukkasia ja muita istutuksia. Halusin parvekkeelleni kaksi asiaa: loikoilunurkkauksen, jossa voi istuskella rennosti auringossa ja nautiskella esim. aamupalaa sekä viljelynurkkauksen kukille ja vihanneksille. En myöskään halunnut käyttää uusiin hankintoihin ihan hirmuisesti rahaa ja halusin hyödyntää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia tavaroita, joille ei ollut löytynyt muuta paikkaa uudesta asunnosta. Esimerkiksi kaikki ruukut ja sisustustavarat minulta löytyi jo ennestään ja myös tuo musta Ikean Lack-pöytä jäi muutossa ylimääräiseksi ja se löysikin sitten paikkansa parvekkeelta. Tuolit hommasin niin ikään Ikeasta (Nolmyra-lepotuoli) ja mustat (aiemmin eteisessä olleet) matot päätyivät nyt parvekkeelle. Parvekkeen värit määräytyivät osittain jo olemassa olevien tavaroiden perusteella (musta, valkoinen, vihreä) ja lisäksi halusin sinne lisää puunsävyjä. 



Viljelynurkkaukseen (tai pikemminkin seinustalle) hankin säleikön, johon aion keväällä istutella yrttejä. Jostain syystä minun oli aivan pakko saada myös tuollaiset Ikean Knagglig-laatikot, jotka toimivat tällä hetkellä säilytyslaatikoina, mutta joihin saatan laittaa keväällä myös jotain kasvamaan. Vanha pallovalosarjani päätyi myös tuonne viljelynurkkaukseen, mutta en ole vielä varma onko tuo sen lopullinen paikka vai keksinkö sille jonkun kivemman sijainnin. 


Tästä tuli nyt vähän tällainen Ikea-parveke, mutta jos on jäänyt epäselväksi niin minä pidän Ikeasta:D Ja vaikka purkit ja ruukut ammottavat nyt vähän tyhjyyttään, tuli parvekkeestä ainakin omasta mielestäni varsin viihtyisä. Nyt on kiva nauttia viimeisistä lämpimistä päivistä nätillä parvekkeella. Ja sitä lämpöä on tosiaan vielä tällaisella lasitetulla parvekkeella riittänyt, kuten ylempänä olevassa kuvassa näkyvästä sulaneesta kynttilästä käy ilmi:D

torstai 1. syyskuuta 2016

Pieniä löytöjä - pieniä iloja

Olisikohan sitä pikkuhiljaa jo aika palata tämän blogin pariin "pienen" kesätauon jälkeen. Muutto on saatu nyt hoidettua ja tulipa sitä käväistyä pikku reissussakin tuossa viime viikolla. Nyt arki alkaa kuitenkin vähän rauhoittumaan ja palailemaan uomiinsa, joten voisin ruveta käymään läpi kaikkea uutta kivaa, mitä tässä on tullut saatua aikaiseksi / on työn alla. Ennen kuin kuitenkaan päästään käsiksi käsitöihin ajattelin näyttää teille muutaman ihanan, pienen löydön, jonka olen viime aikoina tehnyt. 


Törmäsin nimittäin tällaiseen ihanaan Kapel-merkin korttisettiin, joka minun oli aivan pakko saada itselleni. Setissä on 8 isompaa ja 32 pienempää korttia, joissa on molemmin puolin kivoja kuvia taikka kirjoitustilaa. Kuvassa näkyy osa korteista, joita voi käyttää esim sisustuksessa, askarteluissa tai vaikka antaa ystävälle tai rakkaalle. 


Reissussa (joka suuntautui tällä kertaa Riikaan) ollessani puolestaan pyörähdin paikallisessa kirjakaupassa ja löysin ihanan näköisiä kuulakärkikyniä. Pohdiskelin siinä aikani, että minkä kynistä valitsisin, kun tykkäsin niistä kaikista, kunnes J totesi, että "miks sä et ota vaan niitä kaikkia?" Aivan! Kukkaro ei keventynyt kuin pari euroa näistä kolmesta kynästä, joten en tiedä, miksi ajattelin, että minun olisi pitänyt valita vain yksi. Nytpähän on sitten sellaisia kyniä, jotka voi huoletta unohtaa pöydälle, ihan vaan koristukseksi. 


Käväisin tässä joku päivä myös Isossa Omenassa (Espoossa), jonka laajennusosa avattiin parisen viikkoa sitten ja sinnehän oli tupsahtanut ihania uusia sisustusliikkeitä ja ravintoloita. Granitista mukaani tarttui puinen viivoitin ja toisessa kerroksessa olleesta pop-up-sistustusmyymälästä ostin pienen kellon (joka näkyy ylimmässä kuvassa). 

Vaikka uudessa kämpässäni on pääasiassa samat kalusteet kuin vanhassakin, on kuitenkin kiva hommata myös vähän jotain pieniä uusia sisustusjuttuja. Esimerkiksi noita kortteja olen nyt vähän ripotellut pitkin kämppää sopiviin paikkoihin koristukseksi. Se on jännä miten joku pienikin asia voi välillä ilahduttaa niin kovasti!:)