perjantai 19. helmikuuta 2016

Lampunvarjostimen uusi elämä


Voi että, kuinka iloiseksi yksi lamppu voi ihmisen tehdä. Varsinkin, kun aiemmin ei-niin-kiva lamppu muuttuu ihanuudeksi. Alunperinhän kyseessä oli Vendela niminen valaisin.
Kuva
En tiedä onko tuo valaisin oikeastaan ikinä ollut ihan minun tyyliäni. Vähän liikaa blingiä, joten nuo killuttimet saivat lähteä jo aiemmin ja lähtötilanne tähän projektiin näytti tältä:


Olen jo jonkun aikaa ihastellut erilaisia himmelityylisiä valaisimia, joissa on siis vain se kehikko. Mietin sellaisen ostoa tuon makuuhuoneen valaisimeni tilalle, mutta sitten totesin, että minähän voin tehdä sen itse. Lampussani näytti olevan ihan kiva musta kehikko, jota päätin hyödyntää. Ei siis auttanut kuin napata lamppu alas katosta ja käydä hommiin. Ensimmäinen työvaihe oli kankaiden irti repiminen. Oletin, että siinä ei kauaa menisi, mutta kankaan irrotuksen jäljiltä kehikkoon jäi ärsyttävät liimajäljet, joiden irrottelussa kestikin sitten hetki. Kun sain kehikon putsattua, oli tilanne tämä:


Pohdiskelin alkuun eri vaihtoehtoja, millä saisin tehtyä kehikkoon lisää "tikkuja". Ensimmäinen idea oli mustat pillit mutta ne osottautuivat aivan liian lyhyiksi tähän hommaan. Mietin myös mustaksi maalattuja puisia grillitikkuja, mutta en oikein keksinyt, millä olisin kiinnittänyt ne. Lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen lankaan. Kopastani löytyi mustaa seiskaveikkaa, joten käytin sitä (joku puuvillalanka olisi saattanut olla parempi). Halusin, että kaikki "tikut" ovat suunnilleen samanpaksuisia, joten ei riittänyt, että olisin kieputtanut langan vain sellaisenaan kehikkoon, koska se oli aivan liian ohutta. Testailujen jälkeen päädyin tekemään "tikut" letittämällä kuudella langalla. Letittelin kehikkoon ensin tuollaiset vähän vinottain menevät "tikut" ja sen jälkeen alareunaan tuollaisen tähtikuvion. En halunnut lampusta liian sekavan näköistä, joten nämä lisäykset saivat nyt ainakin tällä erää riittää. Jos jossain kohtaa alkaa kuitenkin tuntua, että "tikkuja" on liikaa tai liian vähän niin niitä saa helposti lisättyä sekä poistettua. 



Olen kyllä tosi tyytyväinen uuteen lamppuuni. Se ei ehkä ole ihan niin hieno, kuin kaupasta saatavat himmelivalaisimet, mutta se on paljon pirteämpi kuin se entinen ja antaa mielestäni kivan modernin ilmeen makkariini. Ja mikä hauskinta, rahaa tähän muutokseen ei mennyt oikeastaan yhtään, kun tarvittavat langanpätkätkin löytyi valmiiksi kotonta. 


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kaakaotikut ystäville


Täällä on tänään vietetty ystävänpäivää brunssin merkeissä. Brunssiherkkujen lisäksi halusin muistaa ystäviäni myös jonkinlaisilla pikkulahjoilla ja päädyin näpertelemään heille pienet kaakaotikkupussukat. 


Löysin kaupasta tuollaisia valmiita kaakaotikkuja, jotka vaan liuotetaan kuumaan maitoon. En kuitenkaan tykännyt noista kaakaotikkujen omista kääreistä, joten otin ne pois ja tein tikuille itse pussit sellofaanista. Laitoin tikun lisäksi pussukoihin vähän minivaahtiksia kaakaon koristukseksi ja pussukan sulkemiseen käytin tuollaisia mustia puusydämiä.


Koska tikuista puuttui kääreet, ajattelin että niihin olisi hyvä kiinnittää kuitenkin jonkinlainen valmistusohje. Löysin netistä valmiin kuvasarjan, joka vastasi melko hyvin ostamieni tikkujen ohjetta, joten muokkasin vain kuvaa hieman (vastaamaan ohjetta) ja tulostin ohjeet paperille. Lopuksi leikkasin ohjelaput sopiviksi ja kieputin ne tikkuihin. 


Ystäväni vaikuttivat iloisilta näistä pikkulahjoista. Kaakaotikut olisi tietysti voinut valmistaa myös itse, mutta päädyin nyt noihin valmiisiin tikkuihin. Ehkä joku kerta voisi kuitenkin testata, millaisia niistä tulisi itse tehtynä. 


perjantai 5. helmikuuta 2016

Torttuja Runebergin päiväksi


En ole koskaan aiemmin tehnyt Runebergin torttuja. En itse asiassa ole edes syönyt niitä kovin montaa kertaa. Tänä vuonna minuun iski kuitenkin joku ihme kipinä ja päätin leipoa niitä. Selaillessani netistä Runebergin torttujen ohjeita näin siellä varsin kärkkäitäkin kommentteja siitä, millaisia kyseisten torttujen kuuluu olla, niin ulkonäön kuin ainesosienkin puolesta. Minun versioni eivät nyt kyllä täysin vastaa niitä "aitoja" Runebergin torttuja (millaisia ne sitten kenenkin mielestä ovat), joten parempi ehkä puhua Runebergin päiväksi tehdyistä tortuista kuin Runebergin tortuista. Yhdistelin vähän erilaisia netistä löytyneitä ohjeita ja sain aikaiseksi tällaisen reseptin: 

6-8 kpl torttuja (itse sain 7 torttua mutta yksi päätti lentää lattialle, joten häntä emme kuvissa nää:D)

Taikina:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
vajaa 1 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja tai piparkakkumurskaa (tai puolet ja puolet molempia)
½ dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
(1 tl kardemummaa)
(1 tippa karvasmantelia tai rommiaromia)

Vaahdota margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna sekä maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Halutessasi voit maustaa taikinan karvasmantelilla tai rommiaromilla. Voitele ja korppujauhota muffinssivuoan kupit. Kaada taikina kuppeihin ja paista 175 asteessa n. 15-20 min. 

Paistamisen jälkeen anna torttujen vähän jäähtyä ja kumoa ne sitten ulos vuoasta. Jos tortut kohoavat uunissa niin, että ne eivät meinaa pysyä pystyssä, kun ne kääntää, niin sitten ei auta kuin tasoittaa pohja leikkaamalla siitä pala pois. 


Kostutus:
1 dl vettä
1 rkl sitruunamehua (tai punssi- tai mantelilikööriä)
1 rkl sokeria

Kuumenna vesi vedenkeittimellä. Liuota joukkoon sokeri sekä sitruunamehu (tai likööri). Kostuta tortut valelemalla lientä lusikalla joka puolelle torttuja. 


Kuorrutus:
vadelmahilloa
½ rkl vettä
vajaa 1 dl tomusokeria

Levitä tortun päälle siisti nokare vadelmahilloa. Sekoita vesi ja tomusokeri kulhossa. Siirrä kuorrute pursotuspussiin tai vaikka pieneen pakastuspussiin jonka kulmaan leikkaat pienen reiän. Pursota hillon ympärille tasainen rinkula ja valmista tuli!


Itse tein tortut vähän sellaisella mitä kaapista sattuu löytymään - periaattella, joten kaikki karvasmantelit ja liköörit jäivät tortuistani puuttumaan. Toisaalta ne ovat juuri ehkä se syy, miksi noita torttuja ei ole aiemmin tullut niin kauheasti syötyä, joten ei sitä tiedä, jos jatkossa vaikka innostunkin tekemään niitä joka vuosi kerta ne eivät tuon vaikeampia ole. Ja itse tehtynä saa juuri omaan makuun sopivia:) 

Hyvää Runebergin päivää!