tiistai 12. syyskuuta 2017

Parvekekasvien kuulumiset


Ajattelin tehdä pienen päivityksen parvekekasvieni kuulumisista. Tänään kävi nimittäin niin, että ensimmäinen paprika puusta putosi. Menin aamulla kastelemaan paprikoitani ja ei tarvinnut kuin hitusen osua yhteen oksaan niin kräks, poikki meni. Paprikat alkavat olemaan jo sen verran isoja, että oksat ovat kovilla. Tuin varsia alkukesästä pienillä kepeillä, mutta nyt varret alkavat olemaan niin pitkiä, ettei kepeistä ole enää pahemmin hyötyä. Tämä on tosiaan ensimmäinen kesä, kun kasvattelen itse mitään syötäviä kasveja, joten en yhtään tiedä, kuinka kypsiä paprikoitteni kuuluisi tähän aikaan vuodesta olla. Jotenkin tuntuu, ettei ne kyllä ennen talvea punaisiksi ehdi muuttua, mutta voin olla väärässäkin. Jännäksi tämän tekee myös se, että paprikani on siis istutettu ihan vain kaupan paprikan siemenistä, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä lajiketta se on ja kuinka se kasvaa:D



Paprikani kasvatteli aika pitkään vain oksia ja lehtiä, mutta vihdoin ja viimein kesän puolivälissä alkoi ilmestyä myös kukkia. Niitä tulikin sitten aika tiheään tahtiin ja pieniä paprikoita alkoi kasvaa siellä täällä. Osa paprikoista on kasvanut jo tosi isoiksi, mutta myös uusia pieniä paprikoita pukkaa yhä ja uusia kukkiakin on vielä näin syyskuussa tullut. Yksikään paprikoista ei siis ole kuitenkaan vielä vaihtanut väriään punaiseksi vaan tuollaisia vihreitä tapauksia roikkuu siellä täällä.



Istutin paprikan taimia alunperin kahteen ruukkuun, isompaan ja pienempään. Pienemmässä ruukussa paprika alkoi kukkia ja tehdä hedelmää isoa aiemmin, mutta jossain kohtaa se yhtäkkiä lopettikin kasvamisen. En tiedä loppuiko siltä tila kesken, kastelinko liikaa vai oliko se liian vetoisassa paikassa (pienempi ruukku oli aluksi kaiteen vieressä). Joka tapauksessa siinä ruukussa ei ole enää aikoihin tapahtunut mitään, kun taas isompi on vain kasvanut kasvamistaan. Eri ruukuissa olleissa paprikoissa on myös melkoinen väriero. En tiedä, mistä se johtuu. Kasvamisensa lopettanut paprika on nyt toki hieman kellastunut, mutta väriero oli huomattava jo silloin, kun molemmat vielä kasvoivat ihan pirteästi. Ilmeisesti vajaan parin metrin ero kasvupaikoissa ja eri kokoinen ruukku voi tehdä noinkin ison eron kasveihin. 


Kuten alkukesästä kertoilin, laitoin parvekkeelle kasvamaan paprikoiden lisäksi myös mansikoita, rucolaa, salaattia, ruohosipulia ja herneenversoa. Herneenversolle kävi kuitenkin köpelösti jo heti alkuunsa. Yksi oksa siitä on sinnitellyt hengissä, mutta ei siitä kyllä syötäväksi asti ole riittänyt. Muut sen sijaan ovat kasvaneet kivasti ja olen noukkinut niistä aina vähäsen ruuan/salaatin joukkoon. Mansikoitakin on tullut ihan kivasti. Osa kylläkin jäi vähän pieniksi ja kurttuisiksi, mutta osa kasvoi varsin näteiksi ja makoisiksi yksilöiksi.


Hyötykasvien lisäksi parvekkeellani on majaillut valkoinen pelargonia ja samassa ruukussa viime syksynä "kuollut" krysanteemi, joka ei ole tänä vuonna kukkinut ollenkaan vaan kasvattanut pelkästään hurjan pitkää vartta pitkin pöytää. Pelargonia sen sijaan on tehnyt uusia kukkanuppuja tasaiseen tahtiin ja olenkin saanut nauttia sen kauniin valkoisista kukkasista koko kesän ajan.


Tämä parvekeviljely harrastukseni on siis lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Olen saanut aikaiseksi syötäväksi kelpaavia juttuja ja satoa saa varmasti korjailla vielä jonkin aikaa. Mansikka on kyllä sellainen, jota haluan ehdottomasti kasvatella myös ensi vuonna, mutta nähtäväksi jää, mitä kaikkea muuta sitä ensi kesänä tuleekaan laitettua kasvamaan.

torstai 24. elokuuta 2017

Pieni virkattu kolmioviltti

Viime syksynä viltistä tyynynpäälliseksi vaihtuneen virkkausprojektini jälkeen minun mieltäni jäi kaivamaan, että enkö minä muka oikeasti saa yhtä vilttiä aikaiseksi. Muutkin ihmiset virkkailevat mitä ihanampia vilttejä ja minä luovutan heti muutaman palan jälkeen ja pidän haastetta ylivoimaisena. Päätin, etten ole luovuttaja ja aloitin uuden viltin. 


Päätin tehdä ihan pienen viltin, sellaisen vauvalle sopivan, jotta tällä kertaa viltti oikeasti myös valmistuisi ja pääsisin kokemaan onnistumisen tunteen. Päätin myös tehdä paloista tosi yksinkertaisia, jotta ne valmistuisivat nopeasti ja sitä myötä myös viltti tulisi joskus vielä valmiiksi. Toisaalta myös tykkään aika simppeleistä malleista, joten ei minun edes kannata tehdä mitään kukallista ja riemunkirjavaa vilttiä, koska ei sitä tulis ikinä käytettyä. Googleteltuani hieman erilaisia vilttimalleja tykästyin eniten kolmion muotoisista paloista tehtyyn vilttiin, johon löysin idean Pientä kivaa -blogistaAjattelin tehdä vilttini vain kahdella värillä, mustalla ja valkoisella. Kaupan lankahyllyllä langaksi valikoitui Novitan Pikku pirta ja musta vaihtuikin grafiitinharmaaseen, joka onkin oikeastaan paljon kivempi väri kuin ihan pikimusta. Kolmioiden virkkaamiseen käytin koon 5 puikkoa.


Virkkailin paloja pikkuhiljaa. Välillä töissä hiljaisina hetkinä ja välillä kotona, kun ei ollut muuta tekemistä. Välillä viltti sai odotella kaapissa omaa vuoroaan, kun tuli muita käsitöitä tehtäväksi. 


Palat kiinnittelin toisiinsa sitä mukaa, kun niitä valmistui. Välillä oli siis palojen virkkauksen vuoro ja välillä niiden yhdistämisen vuoro. Sillä lailla viltti alkoi pikkuhiljaa oikeasti myös näyttämään viltiltä eikä vain kasalta virkattuja paloja. Tuollaisia kolmion muotoisia paloja yhdisteltäessä viltti jäi aluksi vähän muhkuraisen näköiseksi, mutta kun otti höyrysilitysraudan käteen ja silitteli sillä vähän vilttiä, niin johan alkoi muhkurat suoristua. Lopputuloksesta tuli ihanan tasainen ja silkkisen tuntuinen.


Alkuviikosta sain vihdoin viimeisenkin palan kiinnitettyä ja virkattua vielä reunuksen viltin ympäri. Virkkasin reunaan 3 kierrosta kiinteitä silmukoita käyttäen valkoista lankaa ja koon 3 koukkua. Nyt voin siis ylpeänä sanoa, että olen virkannut viltin. Iso se ei ole, n. 70x108 cm, mutta viltti mikä viltti. En vielä tiedä kenelle viltti tulee, mutta joku pikkuinen sen joku päivä saa.

torstai 17. elokuuta 2017

DIY - printti t-paitaan

Käväistiin viime viikolla J:n kanssa Tallinnassa parin yön reissulla. Kierreltiin siellä vähän kauppoja ja piipahdettiin myös vanhan kaupungin puolella sijaitsevassa Oma asi d_sign storessa. Siellä silmiini osui Streetwear by kirju merkin ihanat korut ja etenkin t-paidat ja hupparit, joissa oli hauskoja geometrisia eläinprinttejä. En ostanut t-paitaa sillä kertaa, mutta ne jäivät pyörimään mieleeni.


Kuviot, joita paidoissa oli, olivat melko simppeleitä, joten rupesin pähkäilemään, että minähän voisin tehdä samankaltaisen paidan itsekin. Siispä piipahdus henkkamaukkaan, josta löytyi vitosella tehtävään mainiosti sopiva perus t-paita, ja eikun piirustelemaan.


Kuvion paitaan löysin netin syövereistä etsimällä kuvia geometric animal line hakusanoilla (en enää muista, miltä sivustolta valitsemani kuvio tarkalleen ottaen on). Jostain syystä kaikki hirvet ja peurat ja yms. tuntuivat kiinnostavan minua eniten, joten päätin sitten tehdä sellaisen. Tulostin kuvion paperille ja tökkäsin neulalla jokaiseen kuvion nurkkakohtaan pienen reiän, joiden avulla merkkasin paitaan apupisteitä. Vetelin sitten viivat pisteiden välille viivottimen avulla. Mutta arvatkaapa mitä! Kämmi kävi! Olin varsin tietoinen siitä, että tällä pisteestäpisteeseen taktiikalla saa olla tarkkana, minkä pisteiden välille niitä viivoja vetelee, mutta jotenkin sitten onnistuin herpaantumaan sen verran, että tuli vedettyä viiva sarvesta korvaan. Not good. Muutoin kuvion tekeminen oli kylläkin melko simppeliä. Vähän sai varoa ettei kangas lähtenyt rypistymään, kun veti viivottimen avulla viivoja, mutta tein aluksi vain hennot viivat, joita vahvistin sitten vapaalla kädellä. Käytin kuvion piirtämiseen Bic:in ohutkärkistä tekstiilimerkkauskynää, jonka pitäisi kestää hyvin pesua.



Tämä ylimääräinen viiva-asia muutti alkuperäistä suunnitelmaani sen verran, että peuralle oli keksittävä myös tausta, jolla viivan saisi piiloon. Pähkäilin jos jonkinmoisia palluroita ja kolmioita ja yms. mutta lopulta päädyin sitten ihan yksinkertaisiin palkkeihin. Tein ensin ylimmän palkin, jolla sain kämmini piiloon ja totesin, että palkkeja saa olla kyllä enemmänkin, joten tein vielä kaksi lisää. Taustapalkkien lisääminen teki paidasta kylläkin ehkä vähän poikamaisemman näköisen kuin mitä alunperin oli tarkoitus. Mutta kämmistä huolimatta lopputuloksesta tuli mielestäni aika kiva ja paita pääsee varmasti käyttöön lähipäivinä.


Tuollaisissa Oma asi:n kaltaisissa designkaupoissa tulee monesti jotenkin inspiroitunut olo. Pitäisi kyllä kierrellä niissä useamminkin. Kaiken kukkuraksi niistä voi myös löytää ideoita tämän paidan kaltaisiin diy-projekteihin!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Punaviinimarjakakku

Ollessani ala-asteella löysimme äitini kanssa jostain lehdestä kivan kuuloisen punaviinimarjakakun ohjeen, jota päätimme testata ja arvatkaapa mitä, kakku oli ihan älyttömän hyvää!


Hyydytettyjen kakkujen / juustokakkujen buumi ei ollut silloin vielä alkanut (ainakaan siellä missä me asuimme), joten kyseinen kakku oli ensimmäinen hyydykekakku, jota maistoin ja tykästyin kyllä heti. Siitä lähtien olenkin sitten ollut hyydytettyjen kakkujen ja juustokakkujen ystävä ja niitä on tullut tehtyä monen monta kertaa. 



Kun synttärini alkoivat lähestyä, rupesin miettimään erilaisia kakkuvaihtoehtoja ja mieleeni muistui tuo ihana punaviinimarjakakku, jota söin pienenä. En tiedä miksi kyseinen kakku on jäänyt unholaan. Leivoimme sitä muutamaan otteeseen ollessani nuorempi, mutta sen jälkeen sitä ei ole tullut tehtyä enää vuosiin. Yritin kaivella kakun ohjetta reseptivihkosestani, mutta sieltä sitä ei löytynyt, joten alkuperäinen ohje on varmaankin jossain äitini reseptikätköissä, jos enää sielläkään. Muistelin, että kakun pohja oli tehty dominokekseistä ja täytteessä oli kermaviiliä, joten googlettelin jos netin kätköistä löytyisi joku samankaltainen ohje, jota voisi hyödyntää (en halunnut lähteä ihan lonkalta soveltamaan). Ja löytyihän sieltä! 
Fazerin sivuilla nimittäin on punaviinimarjakakun ohje, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin se meidän alkuperäinen ohje (ellei jopa ole ihan sama ohje). Päätin siis testata sitä ja kakusta tuli aivan yhtä hyvää kuin muistelin sen olevankin. Ainut ero vanhaan on vain se, että pihallamme kasvoi silloin punaviinimarjapensaita, joten kakkuun sai napattua tuoreet marjat ihan omalta pihalta. Nyt jouduin tyytymään pakastemarjoihin, mutta ovat nekin sentään viime kesänä mummon pihalta poimittuja. En tiedä onko se tuo 30 ikävuoden lähestyminen vai mikä, mutta välillä on ihanaa, että jotkut asiat ovat aivan kuin pienenä:)



Poikkesin Fazerin reseptistä tekemällä kakun 18 cm irtopohjavuokaan ohjeessa mainitun 22-24 cm vuoan sijaan. Mielestäni pohjan määrä näytti kulhossa niin vähäiseltä, että siitä ei olisi kovin paksua kerrosta tullut isoon vuokaan. Jos siis haluaa kakustansa vähän korkeamman kannattaa valita hieman pienempi vuoka kuten minä tein tai sitten esimerkiksi tehdä sekä pohjaa että täytettä puolitoistakertainen annos. Lisäksi laitoin kakkuuni vain 0,75 dl sokeria ohjeessa mainitun 1 dl sijaan. Kakkureseptit ovat monesti tosi makeita ja mielestäni ihan hyvin riitti vähän vähempikin sokerimäärä. 

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kämmekkäät


J osti keväällä pyörän, jolla hän on nyt sitten polkenut melko usein töihin. Suomen kevät ja alkukesä kun kuitenkin olivat mitä olivat, niin pyöräillessäkin sai olla ihan reilusti päällä. Vaatteista huolimatta ranteille pääsi tulemaan vilu, joten loppukeväästä J pyysi minua tekemään hänelle kämmekkäät. Tutkailin netistä erilaisia malleja ja silmiini osui Mehukekkerit-blogin kämmekäsohje. Tein omat versioni alkuperäistä ohjetta mukaillen ja omasta ohjeestani muotoutui tällainen:

Kämmenosa:
Luo 12 silmukkaa per puikko (yhteensä 48 silmukkaa). Neulo 4 kerrosta nurjilla silmukoilla ja sen jälkeen 5 kerrosta oikein. Jatka näin kunnes olet neulonut neljä kertaa nurjat rivit. Jatka sen jälkeen neulomalla kaikki silmukat oikein n. 12cm matkan (itse tein 45 kierrosta). Ota pätkä eri väristä lankaa ja neulo sillä toisen puikon 7 viimeistä silmukkaa. (Toisen käden kämmekkäässä neulo eriväriset silmukat kolmannen puikon 7 ensimmäiseen silmukkaan.)Siirrä erivärisellä neulotut silmukat takaisin alkuperäiselle puikolle ja jatka sileän neulomista vielä n. parin sentin (8 kierroksen) verran. Neulo kämmekkään reunaan vielä reilu pari senttiä (10 kierrosta) 2o2n joustinneuletta ja päättele silmukat lopuksi löyhästi nostamalla aina edellä neulottu silmukka toisen yli.

Peukalo:
Ota eri värinen lanka varovasti pois, ja poimi silmukat (ja niiden vierestä myös uusia silmukoita) kolmelle puikolle siten, että silmukoita tulee yhteensä 20. Neulo 2o2n  joustinneuletta reilut pari senttiä (10 kierrosta) ja päättele silmukat lopuksi samalla tavalla kuin kämmenosassa.

Tee vielä toinen kämmekäs, päättele langanpätkät neulan avulla ja valmista tuli! 



Lankana käytin Novitan Pikku Pirtaa, joka on 100% akryylilanka ja puikkoni olivat kokoa 3.


Tällä hetkellä säät ovat onneksi sitä luokkaa, ettei näille kämmekkäille ole ollut tarvetta, mutta ovatpahan jo valmiina syksyä varten, kun ilmat alkavat taas viilenemään.




keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kirja-arvonta suoritettu!


Osallistumisaika keskikesän kirja-arvontaan tuli päätökseensä sunnuntaina ja eilen illalla sain arvottua voittajan. Suoritin arvonnan tuttuun tapaan lippulappusysteemillä ja J sai kunnian toimia onnettarena. Onni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Nanna, joka saa siis palkinnoksi Ripaus sokeria nimisen kirjan. Paljon onnea voittajalle ja iso kiitos kaikille muillekin arvontaan osallistuneille! 


Jos voitto ei kuitenkaan tällä kertaa osunut kohdallesi, niin ei huolta, eiköhän jonkunlaisia arvontoja ole luvassa jatkossakin:)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tunnelmaa parvekkeelle

Viime kertaisessa parvekepostauksessa kertoilin, kuinka sain laitettua parvekkeen kesäkuntoon erilaisten istutusten avulla ja jos jotakuta kiinnostaa tietää miten ne minun parvekeistutukseni voivat, niin voin kertoa, että pääasiassa hyvin. Rucola rehottaa kun mikäkin, mansikka on pukannut jo monta marjaa, salaatti nököttää pystyssä ja kasvaa hissukseen ja ruohosipulikin on kasvattanut jonkun verran uutta. Paprikat ovat hieman kysymysmerkki, sillä ne kyllä kasvavat kovasti, mutta minkään näköistä kukintaa niissä ei vielä näy, joten en tiedä aikovatko ne missään vaiheessa tuottaa hedelmää. Ainut täysin pieleen mennyt kokeilu on kuitenkin tässä vaiheessa ollut vain herneenverso. Se ei selkeästi tykännyt parvekkeeni oloista ja päätti kuivahtaa. Alla olevassa kuvassa näkyy myös villiksi ruvennut "kuollut" krysanteemini, joka on innostunut kasvattelemaan pitkiä oksia sinne sun tänne. Enkä minä estele. Antaa hänen kasvaa kerta vielä elossa on:D


Se kuitenkin kasveista. Tänään olen tuunannut parveketta hieman lisää, sillä olen haaveillut, että pääsisin kömpimään hämärtyvässä kesäillassa parvekkeelle kuuntelemaan linnunlaulua ja lukemaan hieman kirjaa tai vaikka näpertelemään käsitöitä. Siihen haavekuvaan on myös sisältynyt nätti valaistus parvekkeelle ja olen jo pitempään ihastellut niitä sellaisia valosarjoja (joita kaikilla nyt on), joissa on mustat johdot ja hehkulampun näköiset valot.


Ikean sivuilla silmiini osui juuri sellainen valosarja ja sellainenhan sieltä oli sitten myös saatava. Pyörähdettiin J:n kanssa viime viikolla pikavisiitillä Vantaan Ikeassa hakemassa kyseinen Svartrå-valosarja sekä lisäksi Borrby nimiset lyhdyt. Yksi iso ja yksi pieni. Valosarjan ripustelin naulojen ja koukkujen avulla oleskelunurkkaan ja ikkunoiden yläpuolelle. Lyhdyt puolestaan pääsivät tuolin viereen lattialle. 



Nyt parvekkeella on siis toisella puolella tunnelmallinen oleskelualue ja toisella pienimuotoinen hyötykasvipuutarha. Enempää en voisi toivoa! Paitsi ehkä uuden pikkupöydän vanhan rikkinäisen tilalle:D Mutta se taitaa olla sitten ensi kesän juttuja. 


Tämän viikon juttuja on kuitenkin parvekkeen laiton lisäksi huominen visiitti Rax Buffettiin sekä mökkeily. Sain Raxista kutsun tulla maistelemaan heidän uusia vegaanisia herkkujaan ja huomenna mennään sitten J:n kanssa testaamaan, mitä kaikkea hyvää sieltä löytyykään. Torstai-iltana puolestaan lähdemme juhannuksen viettoon mökille, joten toivottelen jo tässä samalla kaikille ihanaa juhannusta! 

Muistakaa myös osallistua kirja-arvontaan, joka on käynnissä vielä sunnuntai-iltaan saakka!